Tietoa mainostajalle ›

VÄHÄN LIIAN HENKILÖKOHTAISTA

May 4, 2016



Kun oma koti tuntuu tulevan vastaan muuallakin kuin omalla kotiovella, alkaa jo väkisin miettiä, että onkohan tämä nyt jo vähän liikaa. Tai jos ei sitä itse tajua miettiä, ruudun toisella puolella riittää varmasti päivittelijöitä. Mikä ihme sitä oikein ajaa ihmisen esittelemään kotiaan joka kanavassa?

Suurin osa ihmisistä ei todennäköisesti jaa itsestään mitään, varsinkaan tuntemattomille. Jotkut saattavat päivitellä faceen kuulumisiaan tutuilleen ja jotkut seurailevat näitä tuttuja ja vähän tuntemattomiakin. Sitten on taas joukko joka jakaa ihan kaiken: bikinikuvia Instagramissa, kuvia jälkikasvun vaippaihottumasta blogissa, viikonlopun kännitilitystä Snapchatissä. Harvemmin kuitenkaan ehkä sama ihminen ihan näitä kaikkia..

Suosituimpia ja seuratuimpia persoonia yhdistää yksi hyvin tunnusomainen piirre: he ovat pistäneet itsensä ihan kunnolla likoon. Onhan se ihan selvää, että kuvat ihmisistä ovat mielenkiintoisempia kuin kuvat sohvasta. Olkoonkin niin, että molemmissa tapauksissa yritetään useimmiten antaa vähän kiiltokuvamainen vaikutelma todellisuudesta.

Olen aina sanonut kirjoittavani sellaista blogia, jota haluaisin itsekin lukea. Oma lukulistani onkin hyvin sisustusblogipainotteinen. Muoti-, kauneus-, äitiys- ja lifestyleblogeja en seuraa aktiivisesti oikeastaan ollenkaan. Paitsi jos tunnen blogin takana olevan ihmisen henkilökohtaisesti. Joskus tosin jonkun blogin kohdalla käy niin, että blogin kirjoittaja alkaa tuntua läheisemmältä kuin omat sisarukset: ei tosin mikään ihme, jos joka päivä pääsee kurkistamaan jonkun ihmisen elämään ja ajatuksiin. Sisustusblogien takana häärivät ihmiset pysyvät usein aika persoonattomina.

En tiedä, kuinka paljon oma persoonani paistaa läpi näistä sisustuskuvista tai teksteistä. Meillä kaikilla on jokaisesta ihmisestä täysin erilainen mielikuva. Jonkun mielestä olen todella huumorintajuinen ja räväkkä tyyppi, toisen mielestä tosikko hiirulainen, joku pitää minua liian kilttinä, toinen taas ärhäkkänä ja kolmas ei ole ajatellut minua oikeastaan olleenkaan. Meillä on taipumus arvioida toisia ihmisiä omien näkemystemme ja kokemustemme kautta ja tämä tulkinta on aina täysin subjektiivinen. Jostain kumman syystä tuppaamme pitämään omaa tulkintaamme toisista ihmisestä jotenkin tosina ja hämmästymme, jos joku toinen onkin sitä mieltä, että se minun mielestäni ihan karsea tyyppi onkin toisen mielestä ihan äärettömän kiva!

Mikä saa sitten minut esittelemään kotiamme vähän joka tuutissa? Eikö se ole oikeastaan vähän sama kuin esittelisi somessa täydellistä bikinivartaloaan? Esillä oloa ja arvostusta. Niitä tykkäyksiä. Varmasti tässä on toinen puoli totuudesta. En usko, että tätä ihan rehellisesti viitsisi kovin kauaa tehdä, jos ei olisi yhtäkään seuraajaa. Seuraajamäärän kasvu taas lisää innostusta tehdä lisää. Tähän liittyy myös eräänlainen velvollisuuden tunne. Jos joku viitsii nähdä vaivan seurata, täytyy itse nähdä vaiva myös tehdä sisältöä. Omalla kohdalla olen ottanut sen linjan, että laatu korvaa määrän. En tiedä haluaisitteko edes blogini päivittyvän päivittäin, jos sisältönä olisi aamupalarahkani, taas uuden sohvapöydän testaus tai jotkut muut iltapäiväheipat? Tähän liittyy myös ehkä pienoinen tarve suojella sitä omaa, yksityistä minääni. Jottei tule ihan liian tutuksi..

Ne lukijat, jotka kuitenkin kaipaavat enemmän sitä persoonaa, pääsevät tirkistelemään meitä vähän lähemmin StyleRoom-tiimin tekemältä videolta. Videolta paljastuu onko kotimme todella yhtä siisti kuin kuvissa? Missä meillä säilytetään kaikki tavarat? Mistä syntyi idea massiiviseen betoniseinään? Ja entä mitä ajattelin, kun kuulin "Suomen inspiroivin koti" -voitosta? Lisäksi tässä kuussa ilmestyvässä Asun-lehdessä on kodistamme juttu, jossa kerrotaan enemmän talostamme.

Sitä sanotaan, että ei kahta ilman kolmatta. Videon ja lehtijutun lisäksi voin luvata, ettei sitä kolmatta ole tulossa.. Ellei siksi sitten lasketa tätä blogia. Jokaisen näiden kolmen jutun tekemiseen olen joutunut astumaan sellaisen kynnyksen yli, etten olisi kuunaan ennen uskonut uskaltavani.

UUSIA JUTTUJA | NEW THINGS

April 24, 2016

Harvemmin tulee kirjoiteltua ostosteluista. Ehkäpä siksi, että meillä on tavara kulkenut pääsääntöisesti ovesta ulos eikä sisään. Nyt sisään on muuttanut muutama uutukainen, jotka toivat tullessaan taas lisäripauksen kodikkuutta tähän tupaan. Kuvassa pieni kurkkaus uudesta sisustushankinnasta, jonka hommasimme kahdessa vuodessa keräämällämme kirppiskassalla sekä Plantagenista keräilemämme pieni viidakko, joka muutti meidän ja uusien naapuriemme väliin.

Uudeksi jutuksi voinee myös laskea kodistamme tehdyn lehtijutun, joka ilmestyy toukokuun alussa julkaistavassa Asun-lehdessä. Jutussa lisää kuvia uudesta sisustushankinnasta ja muutama muukin ennen näkemätön kuvakulma kodistamme.
 

MUSTA OVI © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger